Joukkueet

joukkueet-nikkarit

Kiekko-Nikkarit
Riihimäki

Yhteyshenkilö: Markku Hirvelä markku.hirvela(a)elisanet.fi

joukkueet-sisu

SISU Paraicehockey
Jyväskylä

Yhteyshenkilö: Marika Kurki marika.kurki(a)sisuparaicehockey.fi

joukkueet-kiiminki

Kiimingin
Kiekkopojat Kiiminki

Yhteyshenkilö: Aarre Tikkanen tikkanenaarre(a)gmail.com

joukkueet-tps

TPS
Turku

Yhteyshenkilö: Eero Lehtinen eero.lehtinen(a)elehtinen.fi

Säännöt

Kelkka:

Kelkka ja sen rakennetta käsitellään sääntökirjassa runsaasti. Kelkka on minimissään 80cm pitkä.
Leveys ja muu rakenne on ajateltu kanssapelaajien turvallista pelaamista varten. Kelkan istuin on usein muovia tai lasikuitua. Kelkan runko on rakennettu putkista. Luistimen terät on kiinnitetty putkirunkoon säädettävässä teräpakassa.

Peliaika:
Normaali peliaika on 3x 15 min.

Suojukset:
Suojuksista normaali pystyssä pelattavaan kiekkoon verrattuna suurin ero on kypärä ja kaulasuoja. Mailan teräviä vaikkakin lyhyitä piikkejä vastaan suojaudutaan kypärän ristikolla ja kaulasuojalla. Jalkojen tai tynkien suojaamiseen kiinnitetään myös huomiota.

Mailat:
Mailoja rakennellaan usein itse komposiittimailanvarsiin liitettävistä lavoista tai sitten tarjolla on puumailoja. Toisessa päässä mailaa on piikit kelkan työntämiseksi eteenpäin. Mailoissa tärkeää on, etteivät ne vahingoita pelaajia. Esimerkiksi piikkien pituus ei saa ylittää yhtä senttimetriä.

Taklaaminen:
Taklaaminen on sallittua. Taklaamista kuitenkin koskee periaatteellinen sääntö, että kelkalla ei saa toista taklata vaan on käytettävä vartaloa. Yleinen jäähyn syy on ns. T-taklaus, jossa pelaaja törmää toisen pelaajan kelkan kylkeen.

Luokitellut pelaajat:
Luokiteltuihin pelaajiin kuuluvat sellaiset, joilla ainakin toinen jalka on vakavasti vajaatoimintainen.

Lähde:
IPC Ice Sledge Hockey

Välineet

Jääkiekkokelkan osat ja niiden säätäminen

Hankitaan mitä tahansa tuotetta, sitä ensin testataan. Valinta tapahtuu useimmiten ensituntuman perusteella. Useimmiten se tuottaa tyydyttävän lopputuloksen. Kuitenkin vasta virittämien, säätäminen tuo huipputuloksen ja tyytyväisyyden tunteen. Jääkiekkokelkka on mitä suurimmassa määrin tuote, joka on säädettävä henkilökohtaisesti käyttäjän ominaisuuksia mukaillen. Mikäli näin ei tehdä, jää liikeherkkyydestä ja nopeudesta vähintäänkin 40 % hyödyntämättä. Teknisten taitojen parantuessa kerta kerran jälkeen, on tässä lajissa välineitten säätöjä sopeutettava taitojen vaatimaan tasoon. Syntyy tilanne, jossa korko kasvaa koron päälle, eli mitä paremmin välinettä hallitsee, sitä herkempiä ja aggressiivisempia säätöjä voidaan toteuttaa, jolloin vauhti ja tekniset taidot kasvavat, jopa potentiaalisesti. Toisaalta myös päinvastoin, mikäli välinettä ei osata säätää, voidaan harjoitella useitakin vuosia ilman, että mitään näkyvää taitotason muutosta saadaan näkyviin.

Kelkkakiekossa välineet jaetaan neljään osaan:

  • runko
  • istuin
  • terät
  • mailat

Kanadalainen kelkka

 

Säädöt perustuvat useisiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin:

henkilön painoposte istuttaessa kelkassa

  • pituus
  • istuin
  • vamma
  • vartalon rakenne
  • vartalon toimintakyky
  • lonkan toimintakyky
  • jalkojen toimintakyky
  • jalkojen pituus
  • käsien pituus

Henkilön painopistealue löytyy reiden ja lantion yhtymäkohdasta noin 10 cm päästä. Terien keskikohta on pääsääntöisesti oletetussa painopisteessä. Aloittelijat saattavat pelästyä selälleen kaatumista, silloin terien keskikohta sijoitetaan lantion kohdalle. Pääsääntöisesti terät sijoitetaan mahdollisimman eteen, jotta kelkka kääntyy nopeasti. Mitä taaempana terät ovat, sitä enempi kelkka puskee ja kyntää.

Vartalon toimintakyvyn vaikutus on erittäin merkittävässä asemassa kelkkajääkiekossa.

  • Selkä- ja vatsalihasten hyvä tai välttävä toimintakyky mahdollistaa kelkan säätämisen hyvinkin herkäksi. Istuinkorkeutta voidaan korottaa, selkänoja on vakio (huom. turvallisuus) ja teräleveydestä haetaan kapeutta.
  • Vastaavasti vartalon lihasten toimintakyvyn puutteellisuus edellyttää matalalla istumista, korkeaa selkänojaa ja leveää teräleveyttä.

Lonkan- ja jalkojen hyvä toimintakyky muiden ylävartalon lihasten kanssa mahdollistaa siis istuinkorkeuden nostamisen, kapean teräleveyden, painopisteen hyödyntämisen ja lyhyen liukupinnan terissä. Terveet ja normaalit jalat (painavat) hankaloittavat kelkan säätämistä.

  • Pystypelaajilla terissä käytetty suora osuus on välillä 40-80 mm, yleisin suora osuus on 50-60 mm. Kelkkajääkiekossa suora osuus terissä on 40 mm, mikäli selkä, vatsa, lonkka ja jalat toimivat. Toisaalta mitä suurempi on pelaajan paino, sitä raskaampaa on eteneminen lyhyellä suoralla osuudella. Vastaavasti mitä pitempi suora osuus on, sitä vaikeampaa on kääntyminen (kelkka pyrkii puskemaan). Suora osuus on sijoitettu terien keskikohtaan (20 x 20 mm).

Testaamatta on suoran osuuden kasvattaminen 40 mm ->. Samoin testaamatta on myöskin se, ettää olisiko suora osuus sijoitettava etuosaa/takaosaa painottaen esim. 10 x 30 mm / 30 x 10 mm

Henkilön jalkojen pituudella on suora suhde rungon pituuteen. Kun terät on säädetty, voidaan rungon pituus säätää parhaaseen pituuteen.

  • Reidet ovat vaakatasossa tai hyvin lievässä yläkulmassa. Kantapäät ovat reilusti lonkan alapuolella. Säärien tulee olla lievässä kulmassa reisiin nähden. Suuri kulma on erittäin haitallinen.
  • Mikäli jalat ovat täysin suorassa, aiheuttaa se puutumista. Samoin jalat puutuvat, mikäli nilkat ovat suorassa kulmassa.
  • Mikäli runko on säädetty liian lyhyeksi, nousee reisikulma suureksi, mikä estää vatsalihasten hyödyntämisen. Käsinopeus ja työteho kasvaa kulman ollessa oikea ja vastaavasti työteho menetetään, jos kulma on suuri (istutaan kuin nojatuolissa).

Mailat ovat 75 – 85 cm. Käsien pituus vaikuttaa mailan pituuden valintaan. Tämä on täysin henkilökohtainen mieltymysasia. Sopiva mailojen pituus löytyy kokeilemalla.

  • Vauhtia työnnetään mailoilla. Mailojen lavoista työntäen saadaan paras mahdollinen vauhti. Useat pelaajat muotoilevat lapaa saadakseen hyvän otteen työntöön. Pelkästään varresta työntöä tehden putoaa vauhti todella paljon.

Suurta teräleveyttä käytetään kokemattomalla kelkkailijalla tai sellaisella henkilöllä, jolla on muuten suuria vaikeuksia tasapainon kanssa.

Useimmiten henkilöt, joiden on käytettävä suurta teräleveyttä, sijoitetaan pituussuunnassa terät painopisteen takaosaan. Kelkka ei kaadu silloin taaksepäin. Suunnan muutokset ovat mahdollisia vain mailaa käyttäen. Toisin sanoen kelkan käsittelytekniikka on täysin erilainen kuin taidollisesti kokeneella hyvän tasapainon omaavalla pelaajalla.

Taitojen kasvaessa terän leveys pienenee. Pieni teränleveys merkitsee sitä, että tilanteisiin voidaan mennä kovalla vauhdilla pieneenkin tilaan, välineen ollessa silti hallinnassa. Puolustajat pelaavat yleensä hiukan leveimmällä teräleveydellä kuin hyökkääjät.

Pientä teräleveyttä käyttää kokenut kelkkailijalla tai sellainen henkilö, jolla on erittäin hyvä tasapainon hallinta.

Useimmiten henkilöt, jotka käyttävät pientä teräleveyttä, sijoittavat pituussuunnassa terät painopisteen etuosaan. Kelkka kaatuu silloin erittäin herkästi taaksepäin. Suunnan muutokset ovat mahdollisia pelkästään lantion kevyellä liikkeellä tai esimerkiksi ylävartalon painopisteen muutoksella, mailoja ei välttämättä tarvitse käyttää suunnanmuutoksen aikaansaamiseen.

Taitojen kasvaessa terän leveys pienenee. Pieni teränleveys merkitsee sitä, että tilanteisiin voidaan mennä kovalla vauhdilla pieneenkin tilaan, välineen ollessa silti hallinnassa. Puolustajat pelaavat yleensä hiukan leveämmällä teräleveydellä kuin hyökkääjät.

terat